Me tarvitsemme perusteellisen keskustelun Suomen energiatuotannosta ja kulutuksesta nyt ja tulevaisuudessa.
Maamme tuntuu käyneen yhden polun lähes loppuun: ”Suomi elää metsästä” - hokema ei päde enää kauan. Sellukattiloiden kylmeneminen vähentää toki energian kulutusta, mutta tekee samanaikaisesti loven uusiutuvan energian tuotantoon. Miten em. kehitys käy yksiin ydinenergian lisärakentamisen kanssa, kun tavoitteena on 30:n prosentin uusiutuvan energian osuus kokonaistuotannosta?
Jos metsäteollisuuden ”vaikeuksien” myötä puunjalostusteollisuuden jäteliemien, sekä teollisuuden puupolttoaineiden osuus uusiutuvasta energiatuotannosta vähenee, mitä tilalle?
Tuulivoiman ja tuoreen ajattelun (esim. biokaasu) tuottaman energian arvostus tuntuu olevan maamme johtopoliitikkojen ja varsinkin paikallisten kuntajyrien keskuudessa lähes nollassa. Helppo ja nopea ratkaisu on ”yleisen edun nimissä” purkaa koskien suojelulaki, ja valjastaa loputkin vesistöt jauhamaan voimaa turhuuden markkinoille.
Energiansäästökeskustelukin tahtoo keskittyä kotitalouksien hehkulamppuihin.
Olisiko syytä erotella käyttäjäryhmät ja laatia jokaiselle omat säästötavoitteet?
Koska alkaa julkinen väittely esim. hyper-super- jumbomarkettien tarpeellisuudesta ja energian kulutuksesta?
Mihin on unohtunut elämän kausiluonteisuus? Meillä on, ainakin vielä, neljä vuodenaikaa. Tomaattikin maistuu paremmalta, jos malttaa odottaa seuraavaa oikeaa satoa. Markkinointihenkilöt pyrkivät muuttamaan kaiken tasapaksuksi puuroksi, jossa ihmisellä on hyvä ja turvallinen pullamössöelämä. Talveksi lennetään etelän lämpöön, kesällä tuikataan ilmastointi päälle.
Sähkön kulutus kasvaa, jos me käytämme sitä enemmän, tai jos suosimme paljon energiaa käyttäviä palveluja. Sähköyhtiöt myyvät tuotettaan meille juuri niin paljon kuin kulutamme, myisivät auliisti enemmänkin. Energian kulutus seuraa bruttokansantuotetta, niin myös kulutusennuste kansantuotteen ennustetta.
Tehtaan alasajo ja sen seurauksena muutama sata työtöntä ylittää tuskin uutiskynnystä: ihmisistä viis, mutta miten käy ostovoiman?
Samaan aikaan toisaalla julkaistaan huimia kasvuennusteita. Missä vika? Onko kauppiaan sana laki? Tiedotusvälineissä väläytellyt uhkakuvat sähkön säännöstelystä ja puoliraaoista joulukinkuista ovat terveellinen lisä tähän keskusteluun. Olisihan todella huolestuttavaa, jos tuotannon ja kulutuksen ääripäät eivät koskaan kohtaisi. Tämän sukupolven tehtävä on saada energian kulutuksen kasvu pysähtymään, ja yksi kerrallaan vaihtaa luontoa kuormittavat tuotantotavat parempiin.(Ydinvoima ei kuulu tähän joukkoon). Suomalaisen teollisuuden johdolla ja Suomen eturivin poliitikoilla on oltava sama tavoite, unohtamatta kuntapäättäjiä ympäri maata.
Toisenlainen kehitys on pelottava.
Pitkällä tähtäimellä Suomi-neito valjastettaneen Euroopan energiapuistoksi, uusine monikansallisine ydinvoimaloineen, uraanikaivoksineen ja rikastamoineen. Korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoitus vakaaseen peruskallioomme saadaan ikään kuin kylkiäisenä. Tulevaisuudessa keskusteltaneen jo ydinenergialain muutoksesta ja ydinjätteen tuonnista.
Edellä mainittu kehitys näyttäisi olevan käynnissä Ruotsinpyhtäällä, Pyhäjoella ja Simossa.
Jyrki Ikonen
Ruotsinpyhtään saaristo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Suomen energiatuotannon suuntaviivat tarvitsevat ilman muuta perusteellista keskustelua, johon osallistuvat muutkin, kuin suuryritysten ja voimayhtiöiden johtohenkilöt, jotka tarkastelevat asiaa ainoastaan oman liikevoittonsa ja toimintaedellytystensä näkökulmasta.
Tämän lisäksi keskustelua tarvitaan myös alueellisella tasolla: Halutaanko, että Itä-Uudestamaasta ja Ruotsinpyhtäästä tulee ydinvoimaloiden myötä näköalattoman ja yksiviivaisesti muualla toimivien suuryritysten talutusnuorassa kulkeva vanhakantaisen energiapolitiikan monumentti, vai halutaanko luoda kuva kehittyvästä ja innovatiivisesta alueesta, jossa arvostetaan asukkaita, ympäristöä ja tuoretta ajattelua niin energiakysymyksissä kuin kunnan ja kuntalaisten elinolosuhteiden kehittämisessä.
Ydinvoiman lisärakentaminen ei tue millään tavalla energian säästämistä tai uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistavoitteita, vaan ainoastaan lykkää näitä koskevat ratkaisut myöhemmäksi.
Uusi ydinvoimala on siis voimakas kannanotto energian säästämistä ja vaihtoehtoisia energiamuotoja vastaan.
Ruotsinpyhtäällä, Simossa ja Pyhäjoella onkin siis kysyttävä Fennovoiman puolesta äänestäneiltä vastustavatko he tosissaan näitä säästö- ja vaihtoehtoenergia-tavoitteita.
Lähetä kommentti