Rannikkovetemme eivät kaipaa lisälämmitystä

Ydinsähkön tuottaminen lämmittää jo nykyisellään Itä-Uudenmaan rannikkovesiä.
Fortumin nykyiset voimalayksiköt tuottavat yhteensä 1 000 MW sähköä ja jäähdytysvesien mukana yksiköt pumppaavat 1 700 MW lämpötehoa mereen. Jos voimalaitosyrittäjät saavat tahtonsa läpi, tämä ympäristöhaitta on kuitenkin vasta alkua. Fortum suunnittelee kolminkertaistavan tuotannon Hästholmenilla. Fennovoima Oy kaavailee puolestaan omaa ydinvoimalaitostaan Ruotsinpyhtään saaristoon, aivan Hästholmenin läheisyyteen. Tuottaakseen 1 500–2 500 MW sähköä Fennovoiman yksiköt pumppaisivat 3 000–4 300 MW teholla lämpöä mereen.
Jos nämä suunnitelmat toteutuisivat maksimaalisesti, niin Itä-Uudenmaan rannikkovesien lämpörasitus olisi 9 000 MW – eli viisinkertainen nykypäivään verrattuna. Kun merivettä lämmitetään 9 000 MW teholla, se vastaa lämpöenergiamäärässä noin 70 TWh (1 TWh on 1 000 000 MWh). Vertailun vuoksi mainittakoon, että Helsingin kaupungin kaukolämpötarve on 6 TWh. On siis kyse mahtavista energiamääristä. Suunnitelmat osoittavat, että Fennovoima toimii ilman ympäristön kokonaisvastuuta. Vesistöjen pilaaminen on yhtä paha asia kun ilmaston pilaaminen.
Kysymys herää: Onko tämä ydinvoimahysterian alkua? Vai onko tämä vapaan kilpailun seuraus – ja siitä tosiasiasta, että vapaata kilpailua johtavat sellaiset tahot jotka tulevat maista, joissa ydinvoiman lisärakentaminen on kielletty?
Runsas vuosi sitten vastuullinen ministeriö oli kantaverkkoyhtiö Fingridin kanssa samaa mieltä siitä, että Venäjältä suunniteltu 1 000 MW:n syöttökaapelin liittäminen Etelä-Suomen kantaverkkoon on taloudellisesti ja teknisesti vaikeaa. Fennovoima on nyt valmistellut ympäristövaikutustenarviointiohjelman (YVA), jossa yhtiö välttää huomioimista sitä, että Fortum on jo esitellyt omia laajennussuunnitelmiaan. Muussa tapauksessa Ruotsinpyhtäätä ei olisi valittu vaihtoehtoiseksi sijaintipaikkakunnaksi. Kaikkien arvioiden Ruotsinpyhtään sopivuudesta on perustuttava Fortumin ja Fennovoiman yhteenlaskettuihin rasitteisiin, muuten ihmisten on mahdotonta muodostaa oikeaa kuvaa niistä vastuuttomista suunnitelmista, joita voimayhtiöt Itä-Uudellemaalle esittävät.
Ydinvoimalan rakentaminen ja tarvittavan sähköverkoston luominen ovat niin isoja hankkeita, ja aikataulut luodaan niin tiukoiksi, että pienen kunnan resurssit eivät riitä kokonaisuuden hahmottamiseen. Jos yhtiöt vielä, "ajan säästämiseksi", saavat luvan laatia ja rahoittaa kaavamuutoksia, kunnan kädet ovat sen jälkeen sidotut ja silmät peitetyt.
Toivon, että viranomaiset ja kaikki asianosaiset miettivät tarkkaan miten näihin hankkeisiin tulisi suhtautua ja mitä seurauksia niistä voi olla – ennen kuin on liian myöhäistä.

Roy Granroth
Porvoo